Asuminen 50- luvulla

Asuminen 50-luvulla

Sodan jälkeen Suomessa vallitsi valtava asuntopula. Vielä 1950-luvulla Helsingissä asuttiin jopa pommisuojissa.  Alivuokralaisuus oli yleistä myös perheiden kohdalla. Arava-järjestelmä oli esitelty vuonna 1949 helpottamaan taajamien asuntovajetta. Kaupunkien liepeille alkoi kohota lähiöitä, ensimmäisiä olivat Herttoniemi ja Maunula Helsingissä. Lähiöasunnot olivat usein pienempiä kuin vanhojen kaupunginosien asunnot.

Rintamamiestalo

Erityisen suosittu uudisrakennusmuoto oli puolitoistakerroksinen rintamamiestalo, jonka saattoi rakentaa itse. Talotyyppiin kuului makuuhuone, olohuone, eteinen ja ullakkotila, joka oli mahdollista rakentaa myöhemmin. Keittiöissä ei enää yövytty. Rakennusmateriaalista oli puutetta, joten tarvittiin kekseliäisyyttä. Purettujen rakennusten materiaali hyödynnettiin mahdollisimman tarkkaan. Tiilipulan takia rintamamiestaloihin voitiin rakentaa vain yksi savupiippu, huoneet tulisijoineen suunniteltiin piipun ympärille. Rintamamiestalo oli omakotitalorakentamisen esikuva vielä 1960-luvullakin ja siitä tuli jälleenrakentamisajan yhtenäiskulttuurin symboli.

Sisustus

1950-luvun uudet suomalaiset huonekalut olivat siroja ja hillitynvärisiä. Suomalaisten kodit oli kuitenkin sisustettu pääasiassa vanhoin perintöhuonekaluin, jotka olivat yleensä raskastekoisia ja massiivisia. Pinnat eivät päässeet esiin,  sillä ne oli peitetty kirjoituin liinoin ja liinoille oli aseteltu valokuvat ja pikkuesineet.

Kotitalouksien koneellistuminen

Sähkö, viemäröinti ja vesijohto yleistyivät vähitellen. Ne olivat edellytys pesukoneiden ja muiden kodinkoneiden yleistymiselle. Työtehoseura arvioi vuonna 1950, että pyykinpesun osuus kotitaloustöistä oli viidennes. Ensimmäinen sähkökäyttöinen pyykinpesukone esiteltiin suomalaisille vuonna 1948. Ne olivat pulsaattorikoneita, jotka saattoi täyttää myös ämpärillä. Alkuun suomalaiset olivat riippuvaisia tuontikoneista automatisoidun pyykinpesun suhteen, mutta pian he aloittivat oman pesukonetuotantonsa. Automaattiset rumpupesukoneet esiteltiin 1950-luvun lopussa.

Muutosvastarintaakin uusien kodinkoneiden suhteen esiintyi, esimerkiksi jääkaappien ja pölynimureiden tarpeellisuutta epäiltiin.  Sähkökäyttöisiä jäähdytyskaappeja alettiin kutsua jääkaapeiksi vuodesta 1953 alkaen. Jääkaappeja oli ollut Suomessa 1920-luvun lopulta lähtien, mutta ne olivat vielä 1950-luvulla varsin kalliita kotitalouksille. Elintarvikkeiden kylmäsäilytykseen käytettiin kaupungeissa sisä- ja ulkoikkunan välistä kapeaa tilaa, maaseudulla taasen olivat käytössä maakellarit.