Nuorisotyö ja nuorisokulttuuri 1970-luvulla

Nuorisotyö ja nuorisokulttuuri 1970-luvulla

Musiikin kuuntelu oli harvinaista, mutta baareissa se oli arkipäiväistä.

Kunnallisen nuorisotyön lisääntyminen vauhditti myös kiisteltyä avointa toimintaa. Pekka Rehumäen tutkimuksen mukaan vuonna 1976 avointa toimintaa järjesti 46% kunnista ja niin sanottua välitöntä nuorisotyötä, joka sisälsi avoimen toiminnan, harrastekerhot, diskot ja peli-illat, 64% kunnista. Nuorisotoiminnan kasvu oli Pohjois-Suomessa voimakkainta. Nuorten osallistuminen avoimeen toimintaan oli kiinteämpää, kuin osallistuminen järjestötoimintaan.

Merkittävää oli Suomen ensimmäisten hampurilaisbaarien ilmestyminen Helsinkiin vuonna 1975 tämä kertoo Suomen kulutuskulttuureista paljonkin - niukkuudesta, vaihtoehtojen vähyydestä ja vaurauden viipymisestä.

Nuorison taidetapahtumien lajeja ovat 1970-luvulla mm. teatteri, elokuva, musiikki, liikunta, kirjallisuus, kuvataide, äänitteet ja sirkustaide. Taidetapahtuma on vuosien varrella rahoitettu valtion ja kuntien myöntämillä avustuksilla.

Vuonna 1972 ennen lain voimaantuloa opintoihin oli mahdollista saada sekä tukea että lainaa, mutta ehdot olivat hyvin tiukat hakijan oli oltava lahjakas, ahkera ja vähä varainen, mielellään myös sotaorpo.

1960-luvulla alimmat sosiaaliluokat olivat TV-viihteen ulottumattomissa vastaanottimien puuttuessa, mutta 1970-luvulla ne olivat jo eniten TV:tä katsova sosiaaliryhmä vuodesta 1970 vuoteen 1978 lapsilisien reaaliarvo lähes kaksinkertaistui ja molempien vanhempien työssäkäyntiä tuettiin valmistautumalla kaksinkertaistamaan päivähoitopaikkojen määrä 1980-luvulle tultaessa.

Vuoden 1978 laman myötä työttömyysluvut saavuttivat huippunsa ja nuorisotyöttömyys nousi lukemiin, jotka olivat korkeammalla kuin kaikkien ikäluokkien työttömyys luvut yhteensä vielä 1970-luvun alussa
.


Video linkki:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/03/31/millainen-oli-nuorten-maailma-1970-luvun-suomessa


- Lilla, Potta ja Essi