Nuorisotyö ja nuorisokulttuuri 1990-luvulla

Työryhmä Ida, Elina ja Hennika

 1990-luvun talouskriisissä syrjäytyvien nuorten tukeminen kävi entistä tärkeämmäksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nuorisoasiainkeskuksen kulttuuritoimintaa kehitettiin 1990-luvulla kohti sellaisia muotoja, jotka vetäisivät myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria mukaan kulttuuriseen nuorisotyöhön. Kulttuurisen yhteistyön turvin järjestettiin nuorisokulttuuritapahtumia ja kulttuuriviikkoja.

1990-luvulla alkoivat nuorisotaloissa kovat ajat. Ei lisätyövoimaa, mutta työn laadun piti silti parantua. Nuorten kesän vietto mahdollisuuksia parannettiin lisäämällä esim leiritoimintaa. Kesätoimintojen kasvu lisännyt nuorisotyön kontakti pintaa.

Nuorisotiloihin myytiin jäsenkortteja, joilla pääsi kaikkiin kunnan nuorisotiloihin.

Nuorisotilojen yhteyteen perustettiin erityisluokkia eli pajakouluja. Pajakoulujen tarkoituksena tuoda esille nuorten hyvät puolet ja antaa heidän ottaa vastuu omasta elämästään ja opiskelustaan. Työpajoista tuli tärkeä keino nuorisotyöttömyyden hallinnassa. 1990-luvun loppu puolella työpajojen suosio kasvoi. Pajatoiminta oli nuorten mukaan myönteistä.

1990-luvulla tuli nuorisokahviloita.
1992 Walkkers kahviloita perustettiin. Niiden tarkoituksena oli ongelmien kärjistymisen ja nuorten syrjäytymisen  ehkäisy.

Nuorisolautakuntia lakkautettiin ja ne liitettiin muihin lautakuntiin.

Artikkeli 1990-luvun lama-ajasta ja sen vaikutuksesta nuoriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti