1970-luvun muoti

Neulokset ja farkku
1970-luvun alussa Suomessa elettiin neulosten ja jerseyn aikaa. Geometriset kuviot olivat suosittuja, samoin nahkajäljitelmät. Hameen pituus vaihteli maksista midin kautta miniin. Leningit, liiviyhdistelmät ja housuasut kuuluivat lookkiin.
Farmari- ja safarityyli tuli suosituksi kesällä 1971. Housujen lahkeet levenivät polven korkeudelta ja ulottuivat maahan asti. 

Muodin suuntauksia
Vaateteollisuudessa näkyi kaksi suuntausta: klassinen, turvallinen käyttövaate ja nopeasti vaihtuva pintamuoti. Syntyi unisex-muoti, samankaltaiset asut sekä miehille että naisille.
Nuorisomuoti heijasti yhteiskuntaa (hippiliike, punk) ja pukeutumisvalinnat kertoivat arvomaailmasta. Muoti oli samaistumista johonkin ryhmään ja samalla erottautumista muista.

Paluu luonnolliseen
1970-luvun puolessavälissä muodille ominainen tyyli oli kansanomaista, folkloristista. Luonnonkuidut ja nahka nousivat uuteen arvoon. Farkut jatkoivat taattua suosiotaan, lyhyt farkkutakki oli trendivaate. Uusi suosittu materiaali oli popliini. Tyyli oli klassinen ilman äärimmäisyyksiä.
Vapaa-ajan harrastuksiin kehitettiin asiallisia vaatteita. Hupparit koko perheelle korostivat liikunnan arvostusta.

Nostalgian aalto
1970-luvun lopulla alettiinn muodistaa komeroista löytyneitä vanhoja vaatteita. Syntyi käytettyjen vaatteiden putiikkeja, kirppareita, ja esimerkiksi 30-luvun vaatteet nousivat muotiin.
Vuonna 1977 vaatemuodin suuntaus oli asiallinen ja järkevä, linja oli väljä. Pillifarkut ehtivät silti Suomeen jo 1977-luvun keväällä.
Vuonna 1978 teollisten valmisvaatteiden väreiksi nousivat pastellisävyt. Naisten tyyli muuttuu kellohameiden, mohairneuleiden ja kaventuneiden korkeakorkoisten kenkien myötä naisellisemmaksi. Miesten solmio kapeni ja housut väljenivät. Farkkuvaatteet saivat rinnalleen muita vaihtoehtoja.

1970-luvun voisi päättää nuorisomuodissa punk-ilmiöön. Punk on pukeutumisen lisäksi elämäntapa, voimakkaan yhteiskunnallinen ja visuaalinen