Suomi 1950-luvulla
Suomi 1950-luvulla oli maatalousvaltainen, joka tosin kaupungistui ja teollistui nopeaa tahtia. Yhteydet ulkomaille lisääntyivät. Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus muutti Suomen ilmettä huomattavasti. Väkimäärä nykyisen Suomen alueella oli kasvanut sotien jälkeen muutamassa vuodessa suurten ikäluokkien myötä. kehittyvästä terveydenhoidosta huolimatta tartuntataudit vaivasivat ja aiheuttivat kuolemia. Varsinkin miesten keskimääräinen elinikä oli alhainen.
Suomen ensimmäinen julkinen televisiolähetys lähetettiin toukokuussa 1955, hankkeen takana oli radioinsinööriseura. Tekniikan edistämissäätiö alkoi tukea orastavaa televisiotoimintaa vuonna 1956, jolloin TES TV -niminen kanava aloitti lähetyksensä pääkaupunkiseudulla.
Toinen maailmansota vaikutti voimakkaasti 1950-luvun alun viihteeseen, viihdetilaisuuksien pohjavireeseen ja laulujen teksteihin - olihan tanssikiellon päättymisestä vasta pari vuotta. Vuosikymmenen lopussa sodan vaikutus oli ratkaisevasti vähentynyt, elettiin sävelparaatien aikaa. Tanssilavakulttuuri kukoisti 1950-luvulla, esiintyjistä suosituin oli Olavi Virta, jonka ura oli alkanut 1930-luvulla.
1950-luvun ilmiö oli niin sanottu rillumarei, kevyen, kaikkea vakavuutta ja tekosyvällisyyttä kaihtava populaarikulttuurin ilmentymä, joka ulottui iltamiin, elokuviin, musiikkikappaleisiin ja kuunnelmiin. Pilkan kohteina olivat modernismi, "Helsingin herrat" ja teennäisyys. Rillumarein keskeiset henkilöt olivat Reino Helismaa, Toivo Kärki ja Esa Pakarinen. Elokuvataiteessa rillumarein merkkiteoksia ovat Rovaniemen markkinoilla (1951) ja Lentävä kalakukko (1953).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti